Herätyskello piipittää. Uninen pää pyörii niin pehmeällä ja mukavalla tyynyllä. Manu herää tammikuiseen pimeään aamuun, kello on 6.00. Ikkunasta näkyy paksun sumun läpi naapuritalon hahmo. Hän suorittaa aamutoimet rutiininomaisesti, syö reippaan ja ravitsevan aamupalan. Työvaatteet päälle ja ulos aamun hämärään. Sää on kolea ja kostea. Hän istuu autoonsa, starttaa ja kääntää auton keulan kohti työpaikkaa.
